Ihon vanhenemismuutokset, hui!

Rypyt ja juonteet eivät suinkaan ole ainoa vanhenemisesta kielivä muutos ihollasi. Tilanne on paljon vakavampi 😬

Räväytänpä tähän alkuun ”kauhulistani”, joka ei taida olla edes täydellinen….

  • Solujen uusiutuminen heikkenee
  • Fibroblastisolujen toiminta heikkenee ja vääristyy (kollageenituotanto)
  • Kollagenaasientsyymin tuotanto lisääntyy
  • Glykosaminoglykaanien määrä vähenee
  • Dermiksen ja epidermiksen välinen koheesio heikkenee
  • Melanosyyttisolujen määrä vähenee ja toiminta heikkenee
  • Langerhansinsolujen määrä vähenee (puolustuskyky heikkenee)
  • Ihon herkkyys lisääntyy ja tulehdustilat voivat esiintyä voimakkaampina
  • Mikroverenkierto heikkenee
  • Ihon pinnan vesipitoisuus vähenee
  • Tali- ja hikirauhasten aktiivisuus vähenee
  • Kuolleiden ihosolujen luonnollinen hilseily ihon pinnalta heikkenee
  • Kasvojen lihakset heikentyvät

 

Osa listassani on selkeää suomea, varsinkin sanat” vähennee” ja ”heikkenee”.
Mutta koska mukana on todennäköisesti myös sanoja, joita et tunne tai ainakaan et muista, mikä niiden tarkoitus on, ajattelin hiukan taas availla käsitteitä. Olen huomannut, että yleensä auttaa, jos osaa yhdistää syy-seurausakselia.

Tässä vaiheessa korostan, että KYLLÄ, näitä ikääntymismuutoksia voidaan hidastaa ja jopa korjata! Pyyhi siis (järkytyksen) kyyneleesi. Eiköhän aloiteta ihosi kuntouttaminen NYT.

Kaikilla elimistömme soluilla on syklinsä: solu syntyy, se uurastaa ja lopuksi kuolee. Kasvutekijät (joihin en tässä syvemmin sukella) säätelevät solujakautumista, siis uusien solujen syntyä ja kehitystä. Syöpäsolupirulainen on syntyessään ihan tavallinen solu, jonka dna-koodi on mennyt rikki: sen kuolemisvaihe jäi koodautumatta, joten se vain jakautuu jakautumistaan (siitä sana kasvain).
Normaalisti solut toimivat aikansa ja kaikkensa annettuaan kuolevat pois. Kun uusia terveitä soluja ei tahdo syntyä (kasvutekijöiden heikennyttyä), ei uutta työvoimaa ole tarpeeksi saatavilla, vaan vanhukset puhjaavat sen, minkä jaksavat ennen kuin kupsahtavat kokonaan. Tämä on koko kroppamme ”ongelma”, syy siihen, että emme ole kuolemattomia. Taitaapa olla perimmäinen syy kaikkeen, minkä toiminta ihossammekin heikkenee tai vähenee.

Dermis, eli verinahka on ihokerroksista se, joka kuhisee elämää. Siellä sijaitsevat mm. ihon kimmoisuudesta vastaavat, proteiineista koostuvat kollageeni- ja elastiinisäikeet, dermiksen soluväliaineesta eli volyymista ja kosteudesta huolehtivat glykosaminoglykaanit, on veri- ja lymfasuonta, hermopäätteitä, fibroplasteja jne.

Fibroblastisolut vastaavat mm. kollageenin muodostuksesta.  Kun fibroblastien toiminta heikentyy, hidastuu kollageenin tuotanto ja kollageenisäikeiden määrä vähenee. Samalla kollageenisäikeiden sokeroituminen (glykaatio) muuttaa niiden koostumuksen kovaksi ja hauraaksi, mikä ilmenee syvinä juonteina ja ihon kimmoisuuden alentumisena. Kollagenaasientsyymin tuotanto lisääntyy, mutta tämä lisääntyminen ei ole hyvä asia. Kollagenaasientsyymi näet pilkkoo kollageeniketjuja (jonkun on sekin homma tehtävä) eli vähentää niiden määrää entisestään.

Glykosaminoglykaanit ovat pitkäketjuisia sokerimolekyylejä, joista ehkä tunnetuin on hyaluronihappo, jota dermiksen soluväliaineessa on eniten. Glykosaminoglykaanien tehtävä on muodostaa dermikseen volyymia, soluväliainetta, jossa solujen on helppo ”lillua” ja suorittaa tehokkaasti tehtäviään. Kun volyymi alkaa vähetä, alkaa tila käydä ahtaaksi ja toimintaolosuhteet heiketä. Ulkoisesti volyymin puute näkyy ”rupsahtamisena”, eli nuoruuden terveen pyöreyden häviämisenä kasvonpiirteistämme. Enemmän pitäisi kuitenkin olla huolissaan tuosta solujen elintilan vähenemisestä?

Verinahan ja orvaskeden (dermiksen ja epidermiksen) välissä on eräänlainen poimu, jonka kautta ihomme ylin kerros saa tarvitsemansa ravinnon ja poistaa sitä kautta kuona-aineitaan. Epidermiksessä ei ole verenkiertoa, vaan dermiksestä työntyy epidermikseen eräänlaisia nystyjä, joiden tarkoitus on osaltaan lisätä kerrosten välistä aineenvaihduntapinta-alaa, joka sekin nyt sitten vanhetessa pienenee, sillä nystyt tuppaavat oikenemaan. Nystyille ravintoa ja happea kuljettavien verisuonten toiminta heikkenee, kapilaarit (pintasuonet) yrittävät paikata heikkenemistä laajentumalla, mikä näkyy läpikuultavan epidermiksen läpi couperoottisena ihona.

Epidermis (orvaskesi) vastaa hyvin suurelta osalta elimistömme puolustuskyvystä. Se torjuu liiallisen ultraviolettisäteilyn, kemikaalit ja sairauksia aiheuttavat mikrobit. Epidermiksen alimmassa, tyvisolukerroksessa syntyy keranosyyttisoluja, jotka ihon pintaa kohti matkatessaan kasvattavat vahvan sarveissolupanssarin suojauksemme. Samainen ”panssari” huolehtii myös ihon pinnan vesitaloudesta: se ylläpitää kosteustasapainoa muodostaen ihon pinnalle mikroskooppisen ohuen hydrolipidikalvon, jota kutsutaan myös happovaipaksi. Ihon pH on 4-5, eli hapan. Happovaipan toiminnan häiriintyessä ihon pintakerros kuivuu. Kaikki ihotyypit voivat kärsiä pintakuivuudesta, mikä ilmenee ihon karheutena ja pahimmillaan punoituksena, jopa näppylöinä. Pintakuiva iho heikentää osaltaan ihon suojamekanismeja.

Sarveissolujen seassa sijaitsee UV-säteilyltä suojaavia melanosyyttisoluja, jotka kasvattavat muiden solujen suojaksi eräänlaisen päivänvarjon, mikä näkyy rusketuksena. Suojamekanisminsa lisäksi melanosyytit osallistuvat D-vitamiinin muodostukseen. Kun näiden solujen toiminta heikkenee, palamme helpommin ja tosi-tosi-tosi tärkeä D-vitskutuotanto heikkenee.

Dr. Langerhans löysi aikoinaan epidermiksestä metkoja soluja, jotka sodankäynnin termein toimivat tiedustelijoina ja vahtisotilaina. Kun langerhansinsolut huomaavat sarveissolupanssarin läpi päässeen terroristin, ne tekevät kaiken voitavansa niiden etenemisen pysäyttämiseksi ennen kuin viholliset pääsevät verenkiertoon. Aika vähälle huomiolle nämä sankarit ovat jääneet, mutta ovat elimistöllemme elintärkeitä! Voi vain kuvitella mitä tapahtuu, kun etuvartio pettää. Tässä tapauksessa tulehdukset ja erilaiset allergiset reaktiot ja ärsytystilat yleistyvät.

Hiki- ja talirauhasten tuotannon heikkenemisestä toki hyötyvät jotkut, mutta yleisesti ottaen tämäkin heikkeneminen on huono juttu. Hikirauhasen tehtävä on poistaa elimistöstä kuona-aineita, siis jätteitä, ja huolehtia osaltaan lämmönsäätelystä. Talirauhasen toimiessa normaalisti, sen tuotos (tali) osallistuu ihon pinnan luonnollisen kosteustekijän NMF:n valmistukseen, voitelee ihon pintaa ja on siten kaikin tavoin terveen ihon tärkeä osatekijä. Ilman talia ihon pinta kuivuu ja näyttää ryppyiseltä.

Kun epidermiksen keranosyyttisolut ovat tehtävänsä tehneet, ne ovat nousseet aivan ihon pintaan, kuolevat ja hilseilevät pois. Nuorilla tämä vaellus kestää noin 28 vuorokautta, kun taas vanhemman ihon uusiutumisnopeus nykytietämyksen mukaan voi olla jopa 50 päivää! Kuoltuaan sarveissolu hilseilee taivaan tuuliin. Nuorilla siis melko nopsaan, kun taas vanhemmiten ei. Iho näyttää elottomalta ja harmaalta.

Epidermiksen alla on dermis ja sen alla hypodermis, jossa sijaitsevat mm. lämmönsäätelystä huolehtivat rasvasolut, jotka toimivat mukavasti myös pehmikkeenä, kun esimerkiksi kaatua kupsahdamme. Tämän lisäksi rasvasolut varastoivat ylimääräisen energian, jonka suustamme elimistöömme tungemme. Rasvasolujen välissä on tilaa, johon kertyy kuona-aineita, varsinkin jos siellä risteilevä lymfasuonisto ei toimi kunnolla.

Kuona-aineilla tukittu rasvasolujen välitila näkyy kosmeettisena selluliittina (lääketieteellinen selluliitti on vakava tulehdustila samaisella alueella). Selluliitti on aineenvaihdunnan häiriötila, josta on mahdollista päästä eroon pitkäjänteisellä ruokavalioremontilla ja aineenvaihdunnan tehostamisella. Tähän repertuaariin kuuluvat liikunta, kuivaharjaus, lymfahieronta, verenkiertoa ja lymfajärjestelmää elvyttävät voiteet.

Lihaksien paikka on hypodermiksen alla. Kasvojen alueella on yli 50 lihasta, jotka jännittyvät, kiristyvät, heikentyvät ja veltostuvat siinä missä muutkin lihakset. Jos tuolla näkee kasikymppisiä lihaskimppuja punttisaleilla, on järjenvastaista väittää, ettei myös kasvolihaksia pystyisi jumppaamaan timmeiksi! Youtube on tulvillaan hyviä ohjeita.

Omalta osaltani, kosmetologina pystyn hieronnallani aktivoimaan ja rentouttamaan kasvoalueen lihaksia, lisäämään verenkiertoa ja lymfasuoniston virtausta, imeyttämään aineisosia siinä samalla, kun sinä nautit ja rentoudut. Aika kiva jumppahetki, vai mitä?

Antiagehoidot eivät siis ole pelkkää ryppyjen ja juonteiden hoitamista. Kaikki liittyy kaikkeen, niin ihonhoidossakin. Hoidon pitää olla kokonaisvaltaista ja on todella paljon, mitä voimme tehdä kasvojesi nuorekkuuden säilyttämiseksi ja mikä parasta ihosi kuntouttamiseksi.

Geneettisille vanhenemistekijöille emme voi kuin kumartaa, mutta ympäristötekijöiden aikaansaamille, ennenaikaisille vanhenemisilmiöille nykyaikaisella kosmetologisilla hoidoilla pystymme vaikuttamaan paitsi hidastaen ilmiöiden etenemistä, myös korjaten vaurioita. Good enough?

 

 

 

 

 

 

Glykaatio – siitä(kö) rypyt johtuu

Herätys, terminologian tunnit jatkuu!

Nyt tutustutaan antiagerintaman trenditermiin, glykaatioon. Törmäilin termiin jo jokunen vuosi sitten, kun etsin ratkaisuja huuliryppyjeni oikaisuun. Silloin kuukeloimalla löytyi lähinnä diabeteksen syntymekanismeihin liittyvää glykaatiotietoutta, mutta nyt glykaatio tuntuu olevan ”joka toisen” innovatiivisen iholaboratorion ongelmalistalla.

Glykaatio liittyy kahteen kehomme tärkeään ainesosaseen: sokeriin ja valkuaisaineisiin.

Verensokeri eli glukoosi on tuikitärkeä ainesosa, josta on kovastipaljon hyötyä kehossamme. Sitä kunnioittaen! Kehomme valkuaisaineista (eli proteiineista) taas yleisin on kollageeni. Sitä on mm. luussa, rustossa, jänteissä, elinten ympärillä sekä ihossa. Kollageeni on vetolujuudeltaan vahvaa ja joustavaa, eikä siis katkeile helposti vaan jaksaa tukea kuminauhamaisesti tukea antaen.

Keskitytään ihoon. Kollageeni on selkeästi ihomme tärkein proteiini. Sitä on dermiksessä pitkinä säikeinä, joiden tehtävänä on pitää iho kimmoisana, joustavana ja siten myös rypyttömänä.

Glykaatio eli sokeroituminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan veren sokerien reagoimista elimistön proteiinien (esimerkiksi kollageenin) kanssa ei-ehkä-niin-toivotulla tavalla, eli vanhentaen. Olet saattanut törmätä kirjainyhdistelmään AGE (Advanced Glycation End products, eli glykaation lopputuotteet). Nuo AGE:t muodostavat ristisidoksia kollageenisäikeiden väliin, jolloin kollageenisäikeet menettävät joustavuuttaan, ne jäykistyvät ja haurastuvat. Iholle käy vähän niin kuin leivän kuorelle uunissa: taikinan sokerit ja proteiinit reagoivat keskenään ja kuoresta tulee kova ja korppuinen. Siis juonteinen ja ryppyinen.

Glykaatio on kehon normaalia vanhentumistoimintaa, joka alkaa jo 20 vuoden iässä (juuh!!). Puhutaan luonnollisesta vanhenemisesta, jota emme juurikaan voi jarruttaa.

Sen sijaan solujen ennenaikaisen vanhenemista voimme estää ja osin jopa korjata vaurioita!

Ikävin noidankehä tässä kohtaa on, että oksidaatio (josta kirjoitelin aiemmin, kts. tästä) kiihdyttää glykaatiota. Siispä antioksidanttisuojaa kehiin! Erittäin tärkeää on myöskin lakata ylikuormittamasta kehoamme ylimääräisellä sokerilla ja vääränlaisilla hiilihydraateilla (jotka lisäävät veren glukoosipitoisuutta).

Mitä tulee labrainnovaatiohin, haluan kertoa mielenkiintoisesta ainesosasesta,
AGL dipeptidistä. Se koostuu kahdesta aminohaposta, joilla on yhdessä glykaatiota estävä ja antioksidatiivinen vaikutusmekanismi. AGL dipeptidi:

  • toimii antioksidanttina estäen hapettumisreaktioita
  • pysäyttää AGE-toiminnan eli glykaatioreaktioden syntymistä
  • estää kollageenin ristisilloittumista
  • edistää ristisilloittuneen kollageenin hajoamista (poistaa siis jo syntyneitä vaurioita).

nayttokuva-2016-11-14-kello-13-59-35

AGL dipeptidiä hyödynnetään Biolinen DE-OX C evolution –linjan tuotteissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oksidaatio vanhentaa

Antioksidantti on tuttu sana. Antioksidantteja pitää nappailla kasvisten, hedelmien ja pilleripallerienkin muodossa. Mutta mitä ne oikein ovat?

Aloitetaan jakamalla sana kahtia: ”Oksidantti” viittaa hapettumiseen ja ”anti” tämän estämiseen. Hapettuminen (oksidaatio) on kemiallinen reaktio, jossa yksi tai useampi elektroni siirtyy kokonaan tai osittain atomilta toiselle. Esimerkiksi happi sattuu olemaan sellainen atomi, joka omii röyhkeästi naapuriensa elektroneja. Naapuri menettää toimintakyvylleen tärkeän elektronin, se hapettuu.

Hapettuessaan rauta ruostuu, omenan pinta tummuu jne. Oksidaatio siis vanhentaa. Myös ihoamme ennenaikaisesti. Puhutaan oksidatiivisesta stressistä. Se on tila, jossa elimistömme antioksidanttien ja vapaaradikaalien välillä on epätasapaino. Kehon toiminnat häiriintyvät vapaaradikaalien rellestellessä.

Vapaaradikaalit ovat siis niitä rellestäjiä, jotka häiritsevät kehomme normaalia solutoimintaa varastelemalla toisille tärkeitä elektroneja. Niistä käytetään myös nimitystä ROS (Reactive Oxygen Species = reaktiiviset happilajit). ROS:eja elimistössämme muodostuu UV-säteilyn, stressin, ilmansaasteiden, tupakoinnin (myös passiivisen!), epäterveellisen ruokavalion, liikunnan puutteen sekä yhä lisääntyvän ionisoivan säteilyn (kännykät, tietokoneet yms) seurauksena.

Antioksidantti on ”hapettumisenestoaine”. Se on kemiallinen yhdiste, joka estää toisten yhdisteiden hapettumista tarjoamalla vapaaradikaaleille omia elektronejaan. Kehossamme antioksidantteina toimivat parhaiten A-, C- ja E-vitamiinit sekä seleeni.

Okei, SIKSI siis meidän on syötävä antioksidantteja!

Suun kautta nautittujen antioksidanttien jakelujonossa iho on valitettavasti ihan hännillä. Se saa vain ”jämät”. SIKSI on tehokkaampaa tarjota iholle antioksidanttisuojaa suoraan voiteen/seerumin muodossa; suojaus ja korjaus kohdistuu suoraan ihon soluihin.

Ihon tärkein antioksidantti lienee C-vitamiini. Se neutraloi ihon vapaaradikaaleja, parantaa ihon kiinteyttä vahvistamalla kollageenituotantoa, vaalentaa vähentämällä melaniinituotantoa ja tukee E-vitamiinin vaikutuksia ihollamme.

Valitan, tässä tulee huonot uutiset:

  • Vanheneminen vähentää ihon C-vitamiinipitoisuutta
  • UV-säteily häiritsee C-vitamiinin toimintaa
  • C-vitamiinia on saatava ulkoisesti. Sitä kehomme ei pysty itse valmistamaan.

Koulussa opetettiin, että C –vitamiini on vesiliukoinen vitamiini. Askorbiinihappo onkin! Sitä saa kasviksista ja hedelmistä. Askorbiinihappo on erittäin tehokas antioksidantti, mutta sen molekyylirakenne on erittäin epävakaa. Se reagoi vapaaradikaalien kanssa jo ilmakehässä/voidepohjassa. Ihokin pistää hanttiin vesiliukoisten aineiden imeytyvyydessä.

Mutta hätiin on kehitetty C-vitamiinin rasvaliukoiset muodot: Askorbyylipalmitaatti ja Askorbyylitetraisopalmitaatti. Ne ovat huomattavasti vakaampia, eli säilyvät pidempään, rasvaliukoisina imeytyvät ihoon paremmin ja ovat siten tehokasta antioksidanttisuojaa iholle. Kannattaakin C-vitamiinivoiteen INCI-listaa tutkiessa tsekata, että voiteessa on nimenomaan mainittu ascobyl palmitate ja ascorbyl tetraisopalmitate sen sijaan, että sieltä löytyy pelkkä ascorbic acid.

Voit myös skipata INCI-listojen tutkailun. Biutissa on nyt käytössä Biolinen uutuuslinja:
DE-OX C evolution. Siis tehokas 3C vitamiinipooli, mutta lisäksi enemmän*)

*) Toinen ihon ikääntymisen tällä hetkellä kiinnostavin osatekijä on glykaatio. Siitä lähiaikoina….

nayttokuva-2016-11-14-kello-11-42-43